Sadonkorjuun aikaan

Puutarhalla eletään nyt sadonkorjuun aikaa. Kukkasatoa kerätään päivittäin, ellei torimyyntiin niin ainakin kuivakukkia kuivatukseen. Olkikukat kasvoivat tänä vuonna erityisen hyvin, ja onkin ihme etteivät rankkasateet onnistuneet kaatamaan lähes metrin korkuisia hujoppeja. Olkikukkien keruu on jotenkin erityisen mukavaa, vaikka niiden varret ovatkin vähän tahmeita ja tahraavia. Niissä on sellainen tuoksu, että vielä talvellakin joskus kuivakukkia käsitellessä muistuu mieleen kesä, kukkapelto ja olkikukkien kerääminen.

Kuvan olkikukat näyttävä punaisilta, mutta nämä ovat oikeasti juuri sopivan syksynoransseja. Oranssia väriä ei usein olkikukassa tapaakaan.

Auringonkukat jäivät tänä kesänä lyhyiksi ja pieniksi, mutta väri on onneksi se tuttu keltainen! Tämä satsi on lähdössä torille. Kukat kerätään edellisenä päivänä, tai mieluiten iltana, ja kukat pistetään kuumaan veteen. Jostain syystä auringonkukka on mielistynyt tähän käsittelyyn, joka saattaa tuntua vähän rajulta. Mutta siis: kuumaa vettä näille energiapommeille!

Auringonkukat lähdössä torille.

 

 

 

 

 

 

 

Kukkapellosta on jotenkin niin vaikea saada hyviä kuvia. Pitäisi kai päästä lintuperspektiiviin, että koko alue hahmottuisi. Syksyllä kasvu on niin rehevää, että kukat alkavat kaartua käytävien päälle, ja on jo vähän vaikea löytää kävelyreittiä parhaiden apajien luokse. Tuntuu, että kaikki kukkii kuin viimeistä päivää, eikä enää ole niin väliä, pysytäänkö siinä sitten pystyssä, tai miten päin varsi lähtee sotkeutumaan naapurin kanssa. On aika helppo kuvitella, millainen vimmattu kasvuhalu kukissa on, kun ensimmäinen hallayö jo kolkuttelee jossain ihan lähellä. Tsinniahan lyyhistyy halloihin heti, mutta taustalla näkyvä koristekaali on odottanut viilenevää keliä koko kesän. Se alkaa värittyä vasta ilmojen kylmetessä. 

Tsinnia eli zinnia eli oppineiden kukka. Vähän gerberan tyylinen kaunokainen.

Loppukesä on puutarhurille mieluista aikaa, kun pääsee näkemään monen kuukauden työn tuloksia.Toinen mukava aika on maaliskuussa, kun saa kylvöhommissa pistä kädet multaan pitkän talven jälkeen. Mutta jostain syystä kesäkuinen pikkutaimien istuttaminen peltoon on raskaimmalta tuntuva vaihe. Voi kun sitä muistaisi siinä vaiheessa, kuinka mukava on sitten loppukesästä korjata satoa ja ihailla kukkaloistoa. Maaliskuiseen kylvötouhuunhan ei mitään niin erityistä kimmoketta tai kaukana siintävää palkintoa tarvita. Riittää, kun saa haistella kosteaa multaa pakkasen paukkusessa ulkona.

Tästä se kukkapellon rakentaminen maaliskuussa aina alkaa. Kennoihin kylvetään pikkutaimet, ja istutetaan peltoon kesäkuun alussa.

Kun kukat ovat tässä vaiheessa, ei enää mitenkään viitsisi muistella kesäisiä istutus-, kastelu-, kitkentä- tai muitakaan rasituksia. Nyt on tärkeintä kerätä kukkia (myös omaan maljakkoon...) ja säilöä kesän väriloistoa. Ja nauttia!