21.9.2013

Talvea vasten







Pitkän ja lämpimän kesän jälkeen tuntuu uskomattomalta, että talvi olisi muka tulossa. Mutta siellä se jo väijyy nurkan takana, muutaman viikon päässä. Taas on yksi vaihe takana, kun kukkapelto pannaan kohta pakettiin ja katseet suunnataan seuraavaan sesonkiin, siihen mikä se nyt olikaan, joku joulu tai semmoinen...


 
Kukkapellolta on kerättävä vielä viimeiset olkikukat talteen, ennenkuin pelto kynnetään. Ja vielä yksi kukkakimppu keittiön pöydälle! Auringonkukkien siemenkotia, niitä lätyn mallisia kukkapohjia, voi tuoda pellolta pihaan kanojen syötäväksi. Harmi, etteivät ne säily kunnolla. Olisi mukava tarjota niitä talvella lintulaudan linnuille tai kanoille. Mukava olisi kerätä kehäkukankin siemeniä, ja ruiskukan, ja monen muunkin, mutta vielä on tarpeeksi tuoreessa muistissa lukuisat edellisvuotiset purkit ja purnukat täynnä erilaisia siemeniä ja siemenkotia, jotka jäivät lojumaan mikä minnekin. Ja joita vieläkin löytää sieltä täältä ilman nimilappuja tai muuta informaatiota. 

Tomaattihuoneessa on jo kuritettu kasveja leikkaamalla niiden latvat, tomaattien kypsyttämiseksi. Hallaöiden pelossa on kerättävä viimeisetkin vihreät tomaatit sankoihin kellarin rappusiin kypsymään. Mikähän logiikka siinäkin on, että ämpärin pohjimmaiset kypsyvät ensimmäisenä. Niitä on sitten muistettava kalastella sieltä ennenkuin ne kypsyvät liikaakin. Ja hallan käytyä olisi sitten suurta viisautta repiä paleltuneet tomaatinrangat kasvihuoneesta heti pois, ettei homma olisi keväällä edessä. Saa nähdä tuleeko vaan tehdyksi, tänäkään syksynä. Keväällä sitä sitten taas ihmettelee, miksi kummassa moista pientä hommaa ei saanut tehtyä. Mutta kamalasti touhottava kevätihminen onkin ihan eri lajia kuin verkkaan askeltava syksyihminen, joka tietää talven kohta pelastavan kaikesta joutavasta.





Kanat ovat alkaneet varautua talveen jo syyskuun alusta. Osa niistä on jo uusinut höyhenensä, osa vasta oireilee. Fiksuimmat tekevät senkin ajoissa, ne tietävät että on aika paljon mukavampi ottaa talvi vastaan uudessa hyväkuntoisessa höyhenpuvussa. Heinäsirkan sukuiset kanat sen sijaan jatkavat kesästä nauttimista täysin rinnoin, eivätkä turhia hötkyile sulkasadon kanssa. Ovat varmaan päättäneet suoriutua sulkasadosta "sitten joskus". Itse jäin kiinni, tänäkin kesänä, vastaavasta ajattelusta. "Ehtiihän tuota"- ja "vähän myöhemmin" -filosofia on nyt tullut tiensä päähän. Iltapäivällä huomasin, että juuri nyt on viimeiset hetket kerätä kanoille talvikerput. Huomenna saattaa olla jo lehti pudonnut vadelmapensaista. Näin viime tippaan kerätyissä vadelmakerpuissa ei taida olla paljonkaan ravintoarvoja jäljellä, mutta onpahan herrasväelle edes pientä askartelua pitkinä pimeinä talvipäivinä. Ensi vuonna sitten taas uusi yritys vähän aikaisemmin kesällä!
 
Kukkapellon kyntäminen ja itsepoiminnan loppuminen tältä kesältä tarkoittaa, että nyt on enemmän aikaa väkertää risuverstaallakin. Tötteröamppelit ja kippurasydämet pääsivät kesän aikana hupenemaan, mutta nyt varastoja ruvetaan täyttämään uudella innolla. Sitä ennen on vaan vielä saatava valkosipulit istutettua.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti