10.12.2013

Kaikki hyvin kanalassa







Mittari näytti tänään -20 astetta pakkasta. Onneksi olin hoksannut vuorata kanalan seinät lumella jo jokin aikaa sitten,  heti kun sitä tuli  tarpeeksi. Talven mittaan lumipenkka kasvaa ikkunanpokiin asti, ja oikein lumisina talvina ikkunatkin peittyvät. Lumi on hyvä eriste, varsinkin kun kanalassamme ei nykyisin enää pidetä lämmitystä. Tarpeeksi iso eläinmäärä ja hyvin tehty kestopehku lämmittävät kanalan kovillakin pakkasilla.




Tänään piti testata, kuinka kova luu tuo Poitsu lopultakin on. Ajattelin, että herkkuja tarjoamalla se viimein puhkeaisi lurittelemaan kutsuhuutoja kanasilleen. Tarjosin porukalle ensin kerppuja, joissa oli sekaisin nokkosta, vattua ja horsmaa. Kerppu tuhottiin alta aikayksikön - hiljaisuuden vallitessa.

Seuraavaksi vein kanalaan herkkutarjottimen. Keitettyjä perunoita (niitä nostossa vioittuneita ja ihan pieniä, joita meillä kutsutaan kanaperunoiksi), vanhentunutta raejuustoa ja jogurttia, ja bonuksena muutama kovettunut juustokikkare. Kuvittelin, että kukko puhkeaisi valtaviin suosionosoituksiin ja riemunpulputukseen, mutta ei. Kovanaama piti pokerin ja mätti herkut naamaansa sanaakaan sanomatta.

Edistystä on kyllä tapahtunut sikäli, ettei se enää väistä kanoja ruoka-astialla. Mutta edelleenkään se ei tarjoile rouvilleen parhaita paloja, kuten kunnon kukon kuuluu. Se ei myöskään näyttänyt ymmärtävän, kun yksi kanarouvista yritti hyvin hellästi napsia ruoantähteitä sen suupielistä, vaan väisteli epäluuloisena. Se ei näköjään vielä tiedä, että suupielen ja kulmakarvojen pusuttelu on suurimpia hellyydenosoituksia, mitä kanarouva kukkokullalleen suo.

Hassua. Kanalassa touhuamisen jälkeen osuin kuulemaan Yle Puheelta Kalle Haatasen (jälleen kerran mielenkiintoisen) ohjelman kokoteista. Ohjelma EI käsitellyt maatiaiskanoja, mutta taisi siitä tarttua uusi kutsumanimi kanalan asukeille.
Kokotti valvoo herransa kylpemistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti