Mitenkähän se sanamuoto tarkalleen ottaen menikään...taisin taannoisessa kangaspuukirjoituksessani uhota, ettei tulisi mieleenkään siis ostaa matonkuteita kangaspuihin, kun kaapit ovat täynnä kankaita, ja valmiita leikattuja kuteitakin jo muutama säkillinen. Tuli tuo lausahdus ihan kirkkaana mieleen kun näin, ja epäröimättä päätin myös ostaa nämä ihanan keväiset trikookuteet. Että perun tässä puheeni ja tunnustan aiemman ymmärtämättömyyteni. Omissa kuteissa kun ei tämmöisiä värejä varmaan tule koskaan olemaan.
Risuverstaalla on ollut niin kylmä, että nurkassa nököttäviin kangaspuihin ei ole tohtinut edes vilkaista. Nyt ilmojen lämmettyä piti päästä kokeilemaan trikookuteiden ja pajun yhdistämistä. Työ eteni vauhdilla ja värit osuivat aika mukavasti yhteen. Ensi vuonna pitääkin ottaa talteen isompi erä pajua, jo nyt olisi suunnitelmia enemmänkin, mutta materiaali ei taida riittää kuin kokeiluihin. Onneksi tuo korallisalava on runsas ja nopeakasvuinen. Pitänee levitellä sitä vielä enempikin pihalle.
Tukilla alkaa olla jo tavaraa; kaksi mattoa ja nyt tämä metrinen pätkä pajukudosta. Jännittävä nähdä, miltä työt näyttävät sitten kun ne saa puista irti. Mutta vielä siihen jotain mahtuu, maltetaanhan vielä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti