Mie vaan katon, eli munarosvoja kanalassa

Kanalassa käy munarosvoja! Jo useampana päivänä on munakertymä pariltakymmeneltä rouvalta ollut vain muutama hassu muna. Lisäksi pesissä on jälkiä kuoren palasista. Ihan selvästi joku käy syömässä munia. Taas on Ryhdyttävä Toimenpiteisiin.

Virantoimituksessa tässä ollaan, pikkurouva on ihan rauhallinen vaan.

Kiinanpalatsikissamme olisi kyllä erityisen innokas salapoliisin tehtävissä. Se jäisi mielellään tuntikausiksi kanalaan kärkkymään luvattomia vierailijoita. Sen turkki vaan...no, se ei ehkä ole ihan käytännöllisin navettakissan virkaan. Mutta tokihan senkin on silloin tällöin päästävä oikeisiin töihin.

Trust me, I know what I´m doing.

Kun kaikki kanalaan johtavat reiät ja koloset on tarkastettu, on pakko uskoa, että munarosvo on  yksi kanoista. Kun pari vanhempaa mummokanaa löytyy jatkuvasti pesien tienoilta kärkkymästä, vaikka ne eivät olisi enää moneen vuoteen munineet, alkaa homma olla selvä. Rikkovat, ryökäleet, ja syövät omiin suihinsa.

Mustikka! Et kai sie vaan syö niitä munia siellä!

Munien rikkominen saattaa johtua monestakin syystä. On tarkistettava rouvien ruokavalio, lisättävä virikkeitä ja ennen kaikkea kerättävä munat heti kun ne on munittu. Kanalassa on käytävä nyt monta kertaa päivässä varmistamassa, että huono tapa ei leviä koko porukkaan. Munat on poistettava heti kun niitä ilmestyy, vaikka sitten suoraan kanan alta.

Eli käsi vaan rohkeasti pesässä päivystävän kanan alle, ja tuoreet munat heti parempaan talteen. Osa kanoista ei ole millänsäkään, kun  masun alta kopeloi. Toiset taas nokkivat kättä vihaisesti, ja osa pölähtää pesästä karkuun ennenkuin ehtii lähellekään - jos siis ei ole ovela. Parhaaksi tekniikaksi on osoittautunut se, että lähestyy pesässä olevaa kanaa hitaasti, juttelee mukavia eikä katso kohti, kun ojentaa käden.

Mie siis vaan katon, ei tarvi hermostua.

Rauhoittelen kanasia lupaamalla ovelasti että Mie vaan katon. Narraamistahan se on, mutta toimii. Lause sanotaan samalla äänenpainolla kuin pikkupoika jupisee äidilleen tavaratalon hyllyn reunalla, tiedättehän: lapsi työntää alahuulta eteenpäin, kurtistaa kulmiaan ja mutisee Mie vaan katon, samalla kun vetää kättään pitkin hyllyn reunaa että varmasti pääsee nykäisemään jokaista kohdalle sattuvaa esinettä.

Mikä se sinne Jyväskylään taas vetää?

Ja taas me mennään Jyväskylään! Vastahan siellä pääsiäisen alla oltiin...nyt täytyy vähän selittää, mikä vetää jälleen Jyväskylään. Viimeksihän olimme siellä Toivolan Vanhalla Pihalla, idyllisessä puutalokorttelissa.

Kolmas koju vasemmalla, siellä me oltiin!

Tällä kertaa kyseessä on vähän toisenlainen kortteli: Suomen Käsityöyrittäjien Käsityökortteli. Se tarkoituksena on tarjota helppo ja edullinen myyntikanava meille käsityöläisille ja toisaalta taata asiakkaille, että myynnissä on vain korkealaatuisia kotimaisia käsitöitä eikä mitään halpatuontiplagiaatteja.

Väriä, laatua, ideoita!

Käsityökortteleilla on aika mainio historia. Muuan Susanna Mattheiszen kyllästyi jättimäisten käsityömessujen kiskurimaisiin paikkahintoihin, huonoihin järjestelyihin ja madeinhongkongia myyviin "käsityöläisiin", valitteli asiaa aikansa ja kun mikään ei muuttunut (kas kummaa), päätti sitten itse järjestää kunnollisen myyntitapahtuman. Niin vain tämä sisupussi sai vuokrattua Helsingin Narinkkatorin omalla riskillään, sai sinne edustavan otoksen taatusti kotimaisia käsityöläisiä, ja mikä tärkeintä, tapahtuma oli valtava menestys myös asiakkaiden mielestä.

Minusta tämmöinen oma-aloitteisuus on tosi arvostettavaa, ja niin on ilmeisesti monen muunkin mielestä, sillä tänä keväänä tämä tapahtuma saa jatkoa Jyväskylässä, Tampereella, Helsingissä ja Seinäjoella! Nyt järjestäjiä on jo useampi, mutta silti touhussa on edelleen vanhan ajan talkoon makua.

Olemme mukana Jyväskylän Käsityökorttelissa äitienpäivän aattona. Paikkana on Lutakko, se sama satama-aukio, jossa järjestetään mm. Kalamarkkinat. Tapahtuma järjestetään talkootyönä, ja iso osa markkinoinnista tapahtuu täällä netissä.

Jos haluat edistää tapahtuman mainontaa, pistä sana kiertämään kavereille, ja tulkaa porukalla paikalle! Tarjolla on varmasti yksilöllisiä ja rakkaudella valmistettuja kotimaisia tuotteita. Tällaista ei olekaan ihan joka paikassa saatavana!

Uuteen kotiin

Miinus viidestä plus neljäänkymmeneen...

Idätyshuone on niin tupaten täynnä kylvökennoja, purkkeja ja laatikoita, että puutarhuli ei meinaa itsekään enää mahtua sekaan. Ja kuitenkin uuttakin pitäisi vielä kylvää monta monituista kennoa. 

On siis otettava seuraava askel kevään etenemisessä, ja ruvettava siirtämään pikkutaimia kasvihuoneeseen, vaikka yöt ovat vielä pelottavan  kylmiä. Ensimmäiseksi siirretään kylmää kestäviä lajeja; laventeli, rosmariini, salvia. Herkkähipiäisemmät, kuten tomaatti ja basilika, jätetään vielä odottamaan lämpimämpiä ilmoja. On kuitenkin varmistettava, että ilma ei ole liian kylmä siirtoon. Auringonkaan ei mielellään tarvitsisi porottaa liian pelottavasti keinovaloon tottuneille taimille

 

Tihkuletkut vielä  ihan sykkyrällä

Ennen taimien roudaamista on kuitenkin valmisteltava muutama pikkuseikka kasvihuoneessa. On siivottava pöydät ja laitettava niille muovit, altakastelumatot ja tihkuletkut. On viriteltävä huoneen poikki väliseinä, sillä lämmitysteho riittää vain puolikkaaseen huoneeseen, ja kattoon välimuovi, että lämpö pysyisi pienemmällä alueella. 

Kylmällä puolella mahtuu vielä hyvin tekemään risutöitä, ja päivällä lämpötila nousee sielläkin ihan mukaviin lukemiin.

Altakastelumatto kannattaa kastella ennen kuin taimet tuodaan

Lisäksi on puhdistettava vesitynnyrit ja asennettava pumput. On tarkistettava varsinaisen lämmityslaitteen ja varavehkeen kunto, ja luettava uudelleen varavehkeen käyttöohje, koska sitä on (onneksi) jouduttu käyttämään niin harvoin, ettei rutiinia ole päässyt syntymään. 

Varavehje on sähkökatkosia varten, ja onneksi niitä ei ole juurikaan sattunut silloin, kun taimet ovat kaikkein haavoittuvaisillaan.

 

Osa taimista saa olla ensin styrox-laatikoissa

 

Ja sitten vaan kantamaan taimia uuteen kotiinsa, parempaan valoon ja väljempiin tiloihin!

Tällainen taimien kuljettelu on tietysti työlästä, mutta se mahdollistaa kohtalaisen isojen määrien kasvattamisen pienissä tiloissa mahdollisimman energiatehokkaasti, kun alkukasvatusta varten ei vielä tarvitse pitää koko kasvihuonetta lämpimänä. 

Ja sitä mukaa kun tilaa jossain vapautuu, sinne kylvetään aina uutta kasvamaan.