Terveisiä sieltä Jyväskylästä

Maailmanhistorian ensimmäinen Jyväskylän Käsityökortteli on nyt onnellisesti ohi, ja mielessä on mukavia muistoja lauantailta. Ihan pikkuisen aamulla kyllä hirvitti, kun ilma oli niin harmaa ja pilvet roikkuivat uhkaavina alueen yläpuolella, mutta eipäs vaan satanut koko päivänä! Ihan niin kuin olisi aurinkokin välillä pilkahtanut.

Myönnetään. Aamulla vähän jännitti

Täytyy tunnustaa, että olin varannut mukaan viimeistelyä odottavia varpaluutia ihan siltä varalta, että päivä olisi hiljainen ja aika kävisi pitkäksi. Mutta siihen hommaan ei tarvinnut turvautua ollenkaan, vaan aika meni nopeasti ja asiakkaita ja juttuseuraa riitti sopivasti. Välillä ehdin onneksi vähän juttelemaan naapurimyyjienkin kanssa, ja kipaisemaan nopeita pyrähdyksiä lähikojuilla. Harmi vaan että valokuvia tuli taas otettua aivan liian vähän, tässä kuitenkin muutamia otoksia.

Huopa kiehtoo aina.

Käsityökorttelin ideahan on luoda hyviä myynti- ja tuotteiden esittelymahdollisuuksia pienille käsityöyrittäjille ja esitellä asiakkaille taatusti kotimaisia tuotteita. Niitä valmistavat intohimolla työhönsä suhtautuvat yrittäjät. Olikin mukava huomata asiakkaiden heittäytyvän juttelemaan tuotteiden taustoista tekijöiden kanssa. Kannattaa ottaakin kaikki irti tekijöistä kun juttusille kerran pääsee! Itselläni oli montakin mukavaa juttuhetkeä. Pajuliinoista, kutomisesta ja monesta muustakin asiasta irtosi pitkät jutut mm. Ekotintin kanssa, ja risulintujemme lajimäärityksistä päästiin vähän väittelemäänkin parin asiakkaan kanssa (myönnän nyt, kyllä se toinen lintu oli sittenkin viklo).

Omat ostokseni olivat pieniä mutta sitäkin mukavampia, ja ehdottoman tarpeellisia. Ostin villapöksyihin henskelit yritykseltä, jonka nimi on komeasti Oy Helsingin Olkain Ab. Tyylikäs nimi!

Kyllä nyt kelpaa paukutella henskeleitä.

Susannan Työhuoneen riepukioskista ostin maineikkaan tiskirätin, sen jossa on pinkki mökki. Susannahan on yksi Käsityökorttelin taustavoimista, ja hänen riepukioskinsa löytyy tämän kevään  Käsityökortteleista Tampereelta ja Helsingistä  toisin kuin meidän kojumme, joka osallistui tällä kertaa vain tähän  Jyväskylän tapahtumaan.

Se on siis rätti tai riepu, ei mikään pyyhin tai kuivain tai liina. Kyllä asioista pitää voida puhua niiden oikeilla nimillä.

Vielä ostin naapurikojusta (Pieni Hattutehdas, kuinka tyylikäs firman nimi sekin) herttaisen pitsisen vetoketjun, jota jo suunnittelin tulevaan villatakkiini kunnes huomasin ettei sen pituus riitä, eikä se edes ole alhaalta avautuva. Mutta ostin silti, koska ihan varmasti olisin ostamatta jättämistä myöhemmin katunut. Kuten jo paluumatkalla autossa jouduin harmittelemaan etten ostanut sitä tyylikästä muistivihkoa, joita olisin tarvinnut kaksinkin kappalein heti kotiin päästyäni.

Että tämmöisiäkin tehdään!

 Omalta osaltani ensimmäinen Käsityökortteli on nyt onnellisesti takana ja olen todella tyytyväinen että lähdin siihen mukaan. Talkoohengellä käyvä ja yhteistä hyvää edistävä Käsityökorttelikiertue on aika erikoinen ilmiö! Käsityökorttelin myyntikojut nousevat  ensi viikonloppuna  Tampereelle, käykäähän tutustumassa!