8.11.2015

Peräkammarin Pentti


Ullalla on patti vasemmassa poskessa


Pullaposki-Ullan äidinvelvollisuudet eivät tunnu loppuvan nyt ollenkaan. Se ei ole vieroittanut Penttiä vieläkään, vaan antaa pojan kulkea perässään, ja jopa etsii ja tarjoilee sille ruokaa. Pentti seuraa emoaan ja alkaa itkeä sydäntäsärkevästi, jos Ulla piipahtaa ulkona. Pentti itse ei ole vielä käynyt kertaakaan ulkona, ei vissiin luukun lähelläkään.

Ulla on jo aika väsynyt

Illalla ne kapuavat samalle orrelle, ja Ulla venyttää siipensä pitkäksi, että Pentti mahtuisi ihan lähelle. Pentti alkaa olla jo aika iso, mutta mahtuu vielä äidin kylkeen.

Pentin olisi jo aika alkaa miettiä, mikä siitä tulee isona

Johtajakukko sietää vielä Penttiä kanalassa, mutta muut kanat kiusaavat reppanaa. Pentin ennuste tässä porukassa ei ole kovin valoisa, ja sille etsitäänkin nyt uutta kotia. Ota yhteyttä, jos haluat tarjota kodin tälle varmasti kiltille kukkopojalle.

Ja Ulla saa lähteä mukaan, jos Pentti ei muuten suostu.

4.11.2015

Pitkää päivää



Tänään on luvassa pitkä työpäivä, joka jatkuu vielä iltavuorona. Ainakin pajuliinat pitää viimeistellä, tehdä kaksinkertainen päiväurakka tötteröverstaalla ja laittaa narut varpaluutiin. Huomiseksi pitää pakata kamppeet Heinolan kuukausimarkkinoita varten, ja mukava olisi vähän kopsutella kangaspuillakin. Aamupäivä meni vähän harakoille, ja nyt sitten pitää kiriä urakoissa kiinni.


Mutta eipä hätää! Tänäänhän tulee radiosta tulee koko yön kestävä  Ali24-show. Jos Ali jaksaa, niin jaksaa puutarhulikin!


22.10.2015

Ongelmia valkosipulin kanssa

Valkosipulimme laatu ei ole tänä vuonna sitä mihin olemme tottuneet ja mitä sen pitäisi olla. Ensin ilmeni hometta Cledorissa, ja nyt myös Alexandraa ostaneet ovat ottaneet yhteyttä. Sipulit alkavat mennä huonoiksi jo nyt, vaikka tavallisesti niiden pitäisi kestää hyvänä monta kuukautta.

Tässä on nyt öitä valvottu ja mietitty, mitä voidaan tehdä. Sen lisäksi, että olemme saaneet asiakaspalautetta (erittäin fiksua ja ymmärtäväistä, kiitos siitä!), painajaiseen sisältyy se mahdollisuus, että home estää tulevaisuudessa valkosipulin kasvatuksen meillä. No, ensi syksy näyttää sen.

Valkosipulimme laatuun pettyneille meillä ei ole nyt muuta vastausta kuin palauttaa rahat ostoksestanne. Homeongelma ja sipuleiden pilaantuminen on nyt tullut tietoomme aika monelta asiakkaalta, esitämme tässä pahoittelut ja anteeksipyynnön, että olette joutuneet pettymään ostokseenne. Yhteyttä voi ottaa puutarha at vainolanluomu.net

20.10.2015

Luomapuuhäkkyrä

Ilmojen kylmetessä on aika siirtyä sisätiloihin. Risuverstas siirtyi jo yläkerran työhuoneeseen, ja samasta huoneesta löytyivät pölyyntyneenä mutta vahingoittumattomana myös kangaspuut. Mutta ilman loimea, mikä kurjuus! Puutarhuli oli ahneuksissaan vissiin keväällä kutonut viimeisen loimen ihan loppuun, ja nyt ei kutomaan pääsisi ennen uuden loimen tekemistä. Ja tässä kun oli jo suunniteltu kutomisen kopsuttelua heti ulkotyökauden loppuun. Mutta mistä loimi tähän hätään?

Puutarhuli on joskus luonut hätäloimen pienen hirsiaitan ympärille. Isot rautanaulat vaan seinään, ja lankakerän kanssa mökkiä kiertämään. Onnistuu se niinkin, vaikka jossain vaiheessa rupesi vähän pyörryttämään. Nyt oli pyrkimys tehdä loimi siististi sisätiloissa. Malttamattoman puutarhulin katse tarkasteli varaston romuläjiä: mistähän löytyisivät tarvikkeet luomapuiden rakentamiseen, ja mielellään nyt heti...


Ja kuin taikaiskusta varastosta löytyi rikkinäinen, mutta pyörivä toimistotuoli, vajaa rulla puutarhaverkkoa ja jonkinlainen metallinen nappulateline, entinen naulakon osa ilmeisesti. Niistä sitten luomapuita rakentamaan! Rautalangan avulla hökötys saatiin pysymään kasassa niin, että sitä pystyi pyörittämään tuolin avulla. Ja sitten vaan lankoja ympärille pyörittämään, meiltähän tämä käy!


PS. Rakas joulupukki. Vaikka omatekemä on tietysti aina parempi kuin kaupasta ostettu, meille saa silti tuoda oikeat luomapuut, jos jostain sattuu löytymään. Saa olla rumatkin. 

5.10.2015

Pullaposki-Ulla ja muut emoset

Meille syntyi tänä kesänä kolmet poikaset. Ensimmäiset hautoi Phyllis, totuttuun ja fiksuun tapaansa heti alkukesästä, siististi sisätiloissa niin kuin säädetty on. Tätä kirjoitettaessa, lokakuun alussa, Phylliksen poikaset ovat jo niin isoja ettei niitä helposti erota aikuisista kanoista. Tyttösten muninta saattaa alkaa kohtapuoliin, ja kukkopojat ovat laulaneet jo jonkin aikaa. Nuoret viihtyvät omassa laumassaan ja kulkevat omia polkujaan. Jos ne erehtyvät liian lähelle aikuisia, ne saavat äkkilähdöt. Phylliskaan ei siedä jälkikasvuaan lähellään.

Nuoriso riekkuu maitokärryillä ja herättää pahennusta.

Vanha äreä Phyllis ei lapsiaan kaipaile sen jälkeen kun on saanut ne vieroitettua.

Kukkopoika on kohta isänsä kokoinen.
Sitten pihalta löytyi todellinen yllätys: kokonainen pesue pieniä piipertäjiä nokkospuskan alla. Emo oli onnistunut munimaan ja hautomaan piilossa monta viikkoa, ja poikaset olivat kuoriutuneet ja selviytyneet hengissä sateista ja kylmistä ilmoista huolimatta. Yhtenä päivänä pihalla vaan taapersi 9 pikkuruista palleroa, ja niitten kiinniottamisessa olikin aikamoinen homma. Kuten muistamme, viime kesä on todella kylmä ja sateinen, ja meillehän tuli hätä etteivät poikaset selviä ulkona. Hienosti oli emo maatiaiskanajärjellään niitä hoitanut ensimmäisten päivien ajan ulkona. Lienevät vettä juoneet ruohonkorsien sadepisaroista, mutta mistähän olisi emo niille tarpeeksi ruokaa hommannut ajan mittaan?
Reippaita poikasia kasvoi näistä ulos syntyneistäkin.

Ja sitten on tämä meidän Pullaposki-Ulla.

Ulla halusi välttämättä ruveta hautomaan ihan loppukesästä. Se hamstrasi munia alleen ja törötti järkähtämättä niiden päällä. Jos otit munat pois, se siirtyi seuraavaan pesään. Jos siellä ei ollut munia, se hautoi tyhjässä pesässä. Kävi vähän sääliksi. Pakkohan sille oli pari munaa antaa. Munat lisääntyivat Ullan alla, kun muut kävivät munimassa sille lisää haudottavaa, ja viikot kuluivat mutta mitään ei tapahtunut. Osa munista oli rikkoutunut, ja kanalassa alkoi leijua epäilyttävä haju. Mutta Ulla pysyi pesässään.

Kun ensimmäinen poikanen kuoriutui, Ulla siirsi sen kiireesti pois pahanhajuisesta pesästä. Koska se näytti nyt antautuvan täysin ainokaisensa hoitamiseen, hävitimme vähin äänin loput munat pois. Siitä lähtien Pullaposki-Ulla on hoitanut poikastaan kovin ahkerasti. Kun ajattelee, että yleensä emolla on 4-10 poikasta kaitsettavana, Ullan poikanen saa kyllä emoltaan todella yksilöllistä hoivaa ja huolenpitoa. Se juttelee emolleen taukoamatta, ja vaikka kokoa alkaa jo olla, emo antaa sen kiipeillä selässään ja työntyä lämmittelemään siipiensä alle, iso poika! Kyllä on taas tullut todistettua kuinka huolehtivainen kanaemo saattaakaan olla.
Pullaposki-Ulla ei malta vieroittaa ainokaistaan

Ullan poikanen seuraa äitiään kaikkialle. Oikealla noin kuukauden vanhempi poikanen, niitä ulkona syntyneitä.
Ps. Syksy tuli aikaisin ja kylmänä. Tätä se sitten tiesi, se että kanojen sulkasato alkoi jo heinäkuun lopussa, siis ennätysaikaisin.

23.9.2015

Luomutodistus

Luomutarkastajalla oli tänä vuonna normaalia enemmän huomautettavaa viljelyksistämme. Ei niin, että  pihaltamme olisi löytynyt myrkkytynnyreitä tai pellolta merkkejä keinolannoitteista. Puutteet olivat enemmän paperipuolella.

Tiesitkö esimerkiksi, että luomuviljelijän on kuitattava saapuneet lähetyslistat ja laskut, että tarkastaja voi tarkastaa että viljelijä on tarkastanut että tilatut tuotteet tosiaan ovat luomua? No, ei puutarhulikaan tiennyt, vaikka on viljellyt luomuna jo melkein 15 vuotta. Kuittaamatta jääneistä saapuneista laskuista tuli sitten merkintää luomutarkastuskertomukseen, muutaman muunkin paperipuolen puutteen lisäksi.

Puutarhulia rupesi jo vähän pelottamaan, että jos tarkastus ei menisikään läpi. Sehän muuttaisi firman nimenkin, koska Väinölän luomutilaa ei saisi enää kutsua luomutilaksi. Pitäisi äkkiä keksiä firmalle uusi nimi, kävisikö esimerkiksi Väinölän-ei-enää-luomutila? Samalla muuttuisi sähköpostiosoite ja nettisivut ja fb-sivukin. Aika hurjaa. Puutarhuli ryhdistäytyi ja meinasi heti ruveta korjailemaan kaikkia tarkastajan huomaamia puutteita. Tai ainakin seuraavaan luomutarkastukseen mennessä meinaa ryhdistäytyä.

Ensimmäisenä askeleena täydelliseen luomupaperijärjestykseen puutarhuli pistää nyt tämän vuoden luomutodistuksen julkisesti näytille.  Nyt kun se on täällä netissä, voidaan se tästä aina näyttää kaikille sitä kaipaaville asiakkaillemme. Että tässä se nyt on, olkaapa hyvät!



Aika jännä paperi, vai mitä? Ensisilmäyksellä ei heti arvaisikaan, mikä lappunen on kyseessä.







17.8.2015

Kaks tötteröö ja kolme kippuraa

Risuverstas on palannut normaaleihin rutiineihin nyt, kun epäinhimilliset aamuherätykset ja torille säntääminen ovat taas tältä kesältä ohi. On jälleen aika käynnistää risuverstas ja suunnata katse kohti syksyn myyntitapahtumia. Niitä onkin kertynyt kalenteriin ihan ennätyspaljon.

Risuverstaalla niputetaan välillä olkikukkia
Nopea laskutoimitus kuitenkin osoittaa, että tilanne on hallittavissa ja jokaiselle myyntikeikkalle pitäisi riittää myytävää, jos tarkasti lasketaan työpäiville keskimääräinen urakkatahti. Puutarhulin päiväurakaksi, ainakin toistaiseksi, tuli kaksi tötteröä ja kolme kippurasydäntä. Loppupäivä on sitten vapaata käyskentelyä - kunhan vaan tulee huolehdittua valkosipulin kauppakunnostus, pakkaus ja tilaajille toimittaminen, kuivattavien kukkien keruu ja niputtaminen, ja loppujen valko- ja ryvässipulien nosto.
Vuoden vanhat Alexandran itusipulit

Onneksi tuli tuo kesä, lopultakin. Vaikka aamulla ei tarvitsekaan nousta aikaisin, on paljon mukavampi aloittaa työt valoisassa ja lämpimässä. Harvinaista herkkua tänä kesänä, tämä tällainen. Nyt sitten toivotaan lämmintä syksyä. Risuverstas on entiseen malliin kasvihuoneessa, jossa tähän aikaan kuivatellaan myös valkosipuleita. On kuulkaas aika tymäkät tuoksut aina aamuisin vastassa, kun ovet avataan.

Kasvihuoneen lämmössä ikiviuhko avautuu ja valkosipulit kuivuvat
Toistaiseksi edetään aika mukavalla aikataululla. Arkisin touhutaan risuverstaalla ja puutarhassa. Viikonloput kierretään myyntitapahtumissa. Ensi lauantaina lähdetään ihan Helsinkiin asti, kun Suomen Käsityöyrittäjien Käsityökortteli nousee Kamppiin, Narinkkatorille. Meidän risukojumme on siis siellä mukana.



Ja ettei Helsinkiin matkustaminen olisi pelkkää autossa istumista, voisihan sitä ajatella myyntikojun pystyttämistä jossain matkan varrellakin. Miten olisi Heinola? Perjantaina? Kukkia ja risuja Heinolan torilla? No, se jää nähtäväksi, seuraa ilmoitteluamme!

26.7.2015

Ja sitten vaan niputtamaan.

Kukkapellolla on aika ankeaa. Kylmä kesä ei tee hyvää, eivät raukat jaksa kasvaa saati kukkia. Ihan hentoa väriä pystyy erottamaan asterin terälehdissä, mutta kyllä ne vielä aika tiukasti kiinni ovat. Ja taitavat pysyäkin.


Mutta laventeli tykkää! Tuo paahteisten ja kuivien keski-Euroopan kukkapeltojen kuningatar pistää nyt parastaan Kerimäen hiekkapellolla, jossa aurinko on ollut ylen harvinainen vieras tänä kesänä!


Lämpömittari ei ole paljon lähennellyt kahtakymppiäkään kuin parina päivänä, ja silti laventelipenkki on upeassa kukassa.


Puutarhuli onkin kaukaa viisas ja kaivaa heti sakset esille. Tuoksuvat kukkaoksat talteen talven varalle! (No kyllä vähän jätetään penkkiinkin).  Ja sitten vaan niputtamaan.


Nippuja tuli sen verran paljon, että tupaan niitä ei voi tuoda. Tuoksuvat nimittäin niin voimakkaasti. Siispä ulkosaunan lämmitykseen, ja niput sinne pikakuivatukseen. Sitten kun ne ovat aivan kuivia, ne voi kääriä pakettiin, ettei tuoksu valloita ihan koko huushollia.


Puutarhuli se vaan niputtelee kaikessa rauhassa, vaikka Pyhän Olavin päivä on ihan lähellä! Muistattehan, että Suomen Käsityöyrittäjien myyntitapahtuma tulee Savonlinnaan ensi keskiviikkona. Toivottavasti syntymäpäiväänsä juhliva kaupunki pääsee näyttämään ahkerille käsityöläisille aurinkoisimmat kasvonsa, ja juhlakansa löytää tiensä Joel Lehtosen puistoon. Vapaa pääsy, tervetuloa!

10.7.2015

Katsaus Darwinin kukkapenkkiin

Projekti nimeltään Darwinin kukkapenkki alkaa olla siinä vaiheessa, että kukille varattu pinta-ala on nyt tupaten täynnä, ja eri lajit ovat alkaneet taistella elintilastaan.


Ritarinkannus ja salkoruusu. Voi kun tämä olisi se musta salkoruusu! Sen näemme pian.

Hitaan alun jälkeen tietyt lajit ovat alkaneet tukahduttaa naapureitaan, ja levittäytyä yhä laajemmalle. Varsinaisia Ne jyrää meitin -tyylisiä kasveja ei vielä ole havaittavissa, mutta lyhtykoiso on levinnyt pelottavaa vauhtia, ja tarha-alpi on jäämässä sille pahasti alakynteen.

Lyhtykoiso kukkii kyllä, mutta sen pienet valkoiset kukat jäävät ihan piiloon.
 
Toiseksi kovaksi leviäjäksi muiden leviäjien joukossa on nousemassa syysasteriksi luulemani kasvi. Sekin on tunkeutunut voitokkaasti naapureidensa tontille. Vuohenkello ei tässä kisassa pärjää ollenkaan, ja  lehtosinilatvakin on jämähtänyt puolustusasemiin. Jännittävä huomata, että alueen reunalla väijyvät vuohenputket eivät ole saaneet minkäänlaista jalansijaa. Ainakin lyhtykoiso kasvaa niin tiheästi, ettei vuohenputkella ole mitään mahdollisuuksia.

Tuo korkea on myös minttu. Etualalla isolehtinen omppuminttu.

 Penkin alaosassa on kolmea minttulajia; omenaminttu, kissanminttu ja joku kolmas tuntematon. Vanhin kissamme on ihan hupsuna nimenomaan omppuminttuun. Kissanmintusta se ei välitä ollenkaan, toisin kuin nuorempi kaverinsa.
Sormustinkukka putkahtelee milloin mistäkin, mutta kovin isoja yhtenäisiä kasvustoja se ei muodosta.

 Oikeastaan mintuille pitäisi perustaa ihan oma penkkinsä. Tänä kesänähän saimme muutaman uudenkin mintun: suklaaminttu, banaaniminttu ja Marokonminttu (just se mojitominttu). Voisikin laittaa ne kilpailemaan omaksi ryhmäkseen. Ainakin banaaniminttu tuntuu äärimmäisen elinvoimaiselta; parissa päivässä se jo luikertelee naapurikasvin purkkiin, jos ne jättää vierekkäin.

Edellinen kirjoitukseni Darwinin kukkapenkistä löytyy täältä.




30.6.2015

Puolien tyhjentämistä ja Faradayn häkki

Männä viikolla satoi vettä ihan muutaman päivän ajan. Harmitti tietysti, kun piti olla pois torilta.

Mutta toisaalta...aivan poikkeuksellisesti sade mahdollistikin puutarhulin ompelushommiin näin kesäaikaan! Tätä ei ole kyllä aiemmin tapahtunut. Ja koska tuleviin Kenkäveron Käsityömarkkinoihin pitäisi pukeutua vanhanajan tyyliin, puutarhuli kävi päättäväisesti restauroimaan rakasta, mutta kovin kulunutta pitkää hamettaan. Sen kangas (tuollaista epämääräisen ohutta kangasta, jonka puutarhuli kuvittelee olevan muliinia, siis sitä josta Pieni talo preerialla -kirjan tytöt ompelivat pukujaan ja kirjailivat niiden miehustoihin koristeompeluksiaan) on hiutunut saumoista aivan ohueksi, mutta yöllä syntyneen kuningasajatuksen seurauksena puutarhuli vahvisti nyt saumat päältä päin tiheällä pikkusiksakilla. Ja koska entisistä ompeluksista on tähteellä jos minkälaisia alalankapuolia, hameen kokoonparsimiseen käytettiin juuri  näitä tähteitä.



On muuten aika jännittävää ommella summanmutikassa! Otetaan vain mikä tahansa laatikoissa pyörineistä puolista ja yksinkertaisesti ommellaan niin pitkään kuin lankaa riittää, ja sitten vaihdetaan seuraavaan hauskaan väriin. Ärsyttävästi vajaina olleet puolat tyhjenevät rivakasti, ja hamekin saa  värikimarasta uuden ilmeen. 



Toivottavasti tällainen restauroitu hame hyväksytään Kenkäveron markkinailmeeseen sopivaksi. Ja toivottavasti tänä vuonna on parempi ilma kuin edellisillä Käsityömarkkinoilla. Henkilökunta vakuutteli silloin, että heidän tapahtumassaan ei ole koskaan aiemmin satanut. Viime vuonna tuokin perinne sitten romuttui oikein kunnon ukkoskuurossa. Puutarhuli sai kokea hirmuisen myräkän myyntikojussaan ukkosen räiskyessä ympärillä. Siellä rautaputkista rakennetussa teltassa  kyyröttäessä oli aikaa miettiä sellaistakin asiaa kuin Faradayn häkki. Ei ollut ollenkaan mukava muistella että kummin päin se nyt olikaan; houkutteleeko Faradayn häkki, vai  torjuuko se salamaniskuja.

Mutta torstaina ja perjantaina ollaan taas valmiina ottamaan vastaan kaikki mitä taivaalta tulee, nähdään Mikkelin Kenkäverossa! Uusittu hame on päällä, jos vain pysyy kasassa sinne asti!

Kuva Kenkäveron omilta sivuilta

14.6.2015

Kurpitsoita ja sankaremoja

Kurpitsaviljelmä. Ei hyvältä näytä. Olisi pitänyt edes harata ennen kuvan ottamista.

Tällaista on kurpitsan (ja monen muunkin kasvin) kasvattaminen vapaiden, onnellisten kanojen omistajien kasvimaalla. Yhdet taimet on jo potkittu nurin, uudet suojattiin näillä kauniilla laatikoilla. Laatikoita ei tarvitse onneksi kauan katsella, kurpitsat vahvistuvat nopeasti kanan kestäviksi.

Vielä on kurpitsan taimia jäljellä. Kaikki tietysti luomua.

Mutta onneksi on vielä taimia, mistä istuttaa entisten tilalle. Josta tulikin mieleen, että mm. kurpitsan taimia on meillä vielä reilusti myytävänä. Jos et jaksa hakea torilta, luomutaimiamme saa nykyisin myös Savonlinnan Carlsonin puutarhamyymälästä.

Sinne, heti kun silmä välttää.
Tässä olisi oikea paikka rouvasväelle. Valkosipuliriveissä saa kakkia ja kuopia ihan luvan kanssa.

Kanalan väkeä on pidetty aamuisin kotiarestissa, koska rouvat alkoivat taas munia muualle kuin kanalaan. Sitten aamupäivällä, heti kun säädetty määrä munia on koossa, rouvasväki kyllä pääsee vapaasti ulos. Ja heti ne kyllä tietävät, minne mennä. Kanalla on oikeasti pitkä muisti. Sananlaskuissa morkataan kanoja ihan suotta.

Poikaset kuoriutuivat alunperin tuolla takana.

Mutta vanha, luotettava sankaremo Phyllis se vain hoivailee poikasiaan hämyisessä kanalassa muiden kirmaillessa kasvimaalla. Se nimittäin teki sen taas, kuinkahan monennen kerran! Panin rouvan alle 10 munaa heti kun se näytti hautomahalukkuuttaan, ja tänään poikaset kuoriutuivat. Kuoriutumisen jälkeen se vaihtoi pesän paikkaa, ja jätti 3 munaa kylmilleen.Yhden se oli pyöräyttänyt pesästä pois jo aiemmin.

Näetkö, tuossa oikealla on ne 3 hylättyä munaa. Poikaset ovat emon alla.

Yritin vielä laittaa munat sen alle uuteen paikkaan, mutta se siirtyi taas, joten tällä kertaa täytyy luottaa sen näkemykseen. Otin munat pois. Kyllä Phyllis nimittäin tietää mitä tekee, niin monta poikuetta se on jo kasvattanut. Kai nyt jossain sananlaskussa ylistetään kanan viisauttakin, eikä aina vain tyhmyyttä? Phylliksessä ainakin on aitoa elämänkokemuksen tuomaa viisautta.

Vanharouva Phyllis. Heltasta näkee, että ikää on jo. Ja silmätkin ovat vähän tihruiset.

Tämä pikkutirppa onkin tällainen viirukas naamaltaan.

12.6.2015

Omput järjestykseen

Jopa saatiin tämän huushollin omenapuut järjestykseen!


Puutarhuli tilasi torikauppiaskollegalta nimilaput omenapuilleen. Kollega kaiversi komeasti puulapuille nimen ja vuosiluvun jokaiselle omppupuulle, ja lappusiin vielä pienen reiän, josta lätkän voi kiinnittää puuhun roikkumaan. Eipä enää tarvitse muistella puiden nimiä tai istutusvuosia! Lappuset vain killumaan puihin, niin faktat pysyvät tallessa!


Nimilappuja tilatessa piti käydä läpi vanhat päiväkirjat. Jokaiselle puulle löytyikin sieltä istutuspäivämäärä ja paikka pihakartasta. Tiedot olivat siellä tallessa, mutta aikamoisen selaamisen takana.


Puista vanhin on Maikki, joka ostettiin edelliseen kotiimme, ihanaan mökkipihaamme Haapalaan, paikkaan josta oikeastaan maalaiselämämme varsinaisesti alkoi (Haapalasta olisikin aiheellista joskus laatia oma kirjoituksensa, muistuttakaapa jos ei rupea kuulumaan). Maikkia siirrettiin ja uudelleenistutettiin kerran kesässä ensimmäiset 3 vuotta, ja neljäntenä vuotena se vielä siirrettiin tähän nykyiseen paikkaansa. Nyt se on jo niin iso, ettei siirtäminen ihan helposti enää onnistuisikaan. Sille myös pidettiin virallinen istutusseremonia, eli laulettiin ja leikittiin piirileikkiä - siis sillä ensimmäisellä istutuskerralla.

Maikki on muotopuoli ja kasvaa vähän vinossa, sellaisiahan ne halvalla alennusmyynnistä ostetut usein ovat. Mutta se tekee paljon ja hyvän makuisia omppuja, ja ne kypsyvät jo elokuun alussa.


Muutama vuosi sitten tuli haksahdettua hillittykasvuisiin puihin, ja nyt se vähän harmittaa. Olisivat kuitenkin saaneet olla ihan oikean kokoisia, kun tilaakin on. Hillittykasvuiset ovat  kaikki eri lajikkeita, ja selvyyden vuoksi puutarhuli istutti ne talolta katsottuna aakkosjärjestykseen. Luuli sillä tavalla paremmin muistavansa niiden nimet. Mutta tämä nimilappuasiahan nyt ratkaisi tämäkin ongelman.


Viime vuosina pihan omenapuukokoelma on karttunut vuosittain yhdellä tai useammalla omppupuulla. Voi kun olisi ymmärtänyt istuttaa niitä jo heti alusta alkaen, enemmän ja aiemmin. Puun istuttaminen ei koskaan ole turhaa -  ainakaan omenapuun. 

2.6.2015

Itusipuliyllätys

Kerrankin voi puutarhuli todistaa sellaista asiaa, että pitkäjänteinen työ tuotttaa tulosta. Pari vuotta vuotta sitten istutetut (siis oikeastaan kylvetyt) itusipulit ovat nyt todistettavasti selvinneet talvikylmyydestä ja kesien rikkaruohohyökkäyksistä.


Parin vuoden takaiset istutuspuuhat ovat nyt komealla mallilla. On kyllä ihme, että pienet itukkaat ovat selvinneet rikkaruohon seassa näin isoiksi. Puutarhuli saakin moitteet siitä, ettei ollut istutusvaiheessa tarpeeksi luottavainen. Kasvit on istutettu liiian ahtaasti; eikö puutarhuli uskonut, että ne täysikasvuisiksi jaksavat?


Vasemmalla on kaksivuotiaat, oikealla viime syksynä istutetut. Ei niillä niin kauhean suurta eroa ole! Hämmentävää, varret ovat melkein yhtä tanakat kuin kynsistä istutetuilla valkosipuleilla. No, syksyllä sitten nähdään millaista tavaraa maan alta paljastuu. Nyt ei passaa mennä nykimään.


Mutta kun nämä on kerrankin näin isoiksi saatu, tulee vähän paineita pitää kasvusto nyt kunnossa. Ei muuta kuin vettä kantamaan heti jos sateissa on muutamankin päivän tauko. Ja ahkeraa harausta, etteivät pääse rikat enää tässä vaiheessa yllättämään. Jollakin keinolla pitäisi yrittää muistaa varata tulevasta valkosipulisadosta uusia itukkaitakin, kun tämä nyt näin hyvin rupesi onnistumaan. Ei tämä koskaan aiemmin näin hyvin ole mennyt, mitähän tuli tehtyä oikein?